Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen
Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan
ja tuntea kun lumipeittää maan
Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin
ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta näin
Aina toivoi kyllä paljon mutta saikin enemmän
vaan ei yhtä tiennyt hän:
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan illaln tullen katoaa ja tummuu aina pois
Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus
ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus
Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahtaa
tai pyytää kotiin palaamaan
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen....
Niin aamu astui ikkunasta sisään hiljaiseen
Hän valvottuaan taittoi vielä vietsin kirjeeseen
pihamaalla katsoi miten kaunis voikaan olla maa
vaikkei ole Jumalaa
