kaikki turhat kyyneleet ehkä loppuu jo sultakin
kai ne loppuivat raskaaseen suruun
jonka yksin sä kärsinyt oot
ilman syytä sä kärsinyt oot
sua kahleet vieläkin painaa
jotka ahtaaksi käyneet jo on
pian jo pystyt ne yksin murtamaan
mut sitä hetkeä odotat vaan
me sitä hetkeä odotetaan
ja silloin sankareiden patsaat
meidän rakkaudellemme kumartaa
ja mahtavimmatkin tekee kunniaa
ja kiväärien pauke maailmassa hetkeksi taukoaa
ja taivas meidän syntimme unohtaa
vaikka äänimerkki kertois että sota tullut on
ei se saisi meitä nyt nousemaan
ei meistään kumpikaan oo suojaton
meillä toisemme suojana on
mä tahtoisin valvoa nää tunnit
täytyy hetkeksi nukahtaa
ja pian toistemme katseet taas etsitään
ja toisiimme sulaudutaan
taas toisiimme sulaudutaan
niinkuin mustan ja valkoisen sun ikkunas erottaa
talot kylmät ja kuolleet
sen toiselle puolelle jäät
vain tällä puolella on elämää
selaat kylmät aikataulut jotka meidät taas erottaa
saa meidät nyt tuntemaan tuskaa
mutta pian taas hengittämään
kun ne meidät taas lähentää
