istun ja odotan vaan taas ikkunan luona iltahämärää
katulamppujen säde vaarallinen
niin helposti hauraat hahmot kaikki läpivalaisee
istun ja odotan vaan milloin kaikuu askeleet rappukäytävään
viimeinkin, vaikka lupasin
etten pyytäisi häntä saapumaan uudelleen
kuinka kertoisinkaan miten paljon pelkään hänen puolestaan
muistan ajatuksen väkivaltaisen
voima hetkessä pyyhkii helposti kaiken pois
ja kuinka tahtoisinkaan että olisit kauemman kuin hetken luonani
vaan olla saan, pelkkä varjo vaan
kaikesta mitä vain maailmassa saada vois
ne kaikki tuhlatut hetket, olen joutunut maksamaan
jos et usko niin katso mun kasvoihin vaan
siis aina lennä varjoissa kultasiipi
niin paljon voimaa on rahalla
sitä kylvää valoissa viekkaat miehet
jotka vastaavat hyvään pahalla
…taskulampuillaan ne etsii sinua
kosketa minua niin, että luulen sen olevan jotain muuta
laupeutta ilman rakkautta
joka hetkessä helppo on jättää taakse ja unohtaa
kosketa minua niin, etten huomaa sen olevan sääliä
vain sinä osaat sen, ja vaikka rukoilen
että viet mut hetkeksi aikojen taa..
