Leikkipuistosta ääni kantautuu,
viattomuuden henki heijastuu,
on huhtikuu.
Jalat hakee uutta paikkaa,
missä mieli paikoilleen asettuu,
ja rauhoittuu.
Etana ennustaa,
näyttää sään sarvillaan.
Isännät kiiruhtaa,
laittamaan kesän kasvamaan
Yhteisöt ovat hajonneet,
määränpäät on päätetty lopettaa,
on oltava omillaan.
Instrumenttien huudot huoneista
on sekoittuneet pois menneisyyteen,
retkeilyineen.
Vapaus on vaarallista,
voi menettää otteitaan.
Voi olla ennenaikaista,
kiiruhtaa kokemaan.
Meistä jokainen on opettettu lukemaan,
meistä jokainen on opetettu laskemaan,
muttei kukaan voi ohjata sun elämää.
Meistä jokainen on puettu puheisiin,
uskomuksiin, oppeihin ja ihmeisiin,
muttei kukaan voi puolestasi nähdä unta.
Seikkailut on vasta aluillaan,
on seistävä omilla jaloillaan,
ilman tukijaa.
Kokeilunhalu vie joka nurkkaan,
epävarmuus tuo turvaa tullessaan,
hankaluudessaan.
Olla mukana maailmassa
on lahja niin sanotaan.
Muttei missään tarinoissa kerrottu kuinka se avataan.
Meistä jokainen on opettettu lukemaan,
meistä jokainen on opetettu laskemaan,
muttei kukaan voi ohjata sun elämää.
Meistä jokainen on puettu puheisiin,
uskomuksiin, oppeihin ja ihmeisiin,
muttei kukaan voi puolestasi nähdä unta.
Käsikirjoitus on monilla vain
irtonaisia olettamuksia.
Tapahtumat risteilee,
vuosilukuina vaihtelee.
Meistä jokainen on opettettu lukemaan,
meistä jokainen on opetettu laskemaan,
muttei kukaan voi ohjata sun elämää.
Meistä jokainen on puettu puheisiin,
uskomuksiin, oppeihin ja ihmeisiin,
muttei kukaan voi puolestasi nähdä unta.
