Ja niin tulimme ratsastaen loppu muassamme, tulimme kera Tuskan, Nälän, kera Kuoleman.
Ja ylle maan piirtyivät kylmyys, valottomuus ja haihtuva elämä.
Teidän aikanne on ohi.
Meidän on alussa ja niin on aina oleva.
Teidän loppunne tulee aina uudelleen, teidän on ikuinen kuolema.
Me vihaamme teitä, teidän uskoamme!
Poljemme teidät maahan, murskaamme heikon rotunne!
Niin on aina oleva.
Me poltamme Isänne kirkot.
Poltamme ne maan tasalle.
Hävitämme kristityn “vitsauksen” lopullisesti.
Ja katsomme menneeseen, nautimme tuskanne, nautimme kristityn kuoleman,
nautimme liekkien turman, kaikki loppunne kauheudet, kaikki ilomme, uudelleen.
