Suunnitelmiin on helppo luottaa,
jos niihin ei suostu kukaan.
Lahjamatka pohjoiseen,
ma en haluaisi lahtee mukaan,
mieluummin tahan jaan, yksin jaan.
Sen matkan tekisin etelaan,
kunnes ennen pitkaa
samat lauseet eri suusta
hallusinaatio jostain kauniista,
tiedan, se vangitsee, se vangitsee.
Ei kenenkaan, (ei kenenkaan)
Ei kenenkaan, (ei kenenkaan)
Ma luulen, se on itsestaan selvaa.
Ei kenenkaan, (ei kenenkaan)
oo sita kai niin vaikee ymmartaa.
Joku tietaa.
Joku nakee pidempaan.
Saavut tuttuun kohtauspaikkaan,
tulen vastaan puolimatkaan,
niin lupaukset rikottiin, ne rikottiin.
Nelja seinaa, hyvin eristaa
ja laatikosta taydellista elamaa.
En kaipaa enempaa, en enempaa.
Ei kenenkaan, (ei kenenkaan)
Ei kenenkaan, (ei kenenkaan)
Ma luulen, se on itsestaan selvaa.
Ei kenenkaan, (ei kenenkaan)
oo sita kai niin vaikee ymmartaa.
Joku tietaa.
Joku nakee pidempaan.
Rantgen katseesi kai maailmaa parantaa.
Huippuseura voi hylkiatkin pelastaa.
Ja taa ei vie mihinkaan.
Ei kenenkaan, (ei kenenkaan)
Ei kenenkaan, (ei kenenkaan)
Ma luulen, se on itsestaan selvaa.
Ei kenenkaan, (ei kenenkaan)
oo sita kai niin vaikee ymmartaa.
Joku tietaa.
Joku nakee pidempaan.
Ei kenenkaan, (ei kenenkaan)
Ei kenenkaan, (ei kenenkaan
