Kaukaa, mastot esiin uivat takaa usvan niinkuin maasta menneisyyden.
Kaukaa, kajuutasta soitto kaikuu, tuuli kantaa tanne savelen.
Kaukaa, uivat laivat valkolaivat maasta jonka unhoittuneen luulin.
Takaa usvaverhojen, takaa maitten merien, takaa vuorten, maitten merien.
Kerro mista laivat myotatuulen purjeisiinsa saivat.
Mulle tuovatko ne viestin viela jostain kaukaisen.
Kerro uivatko mun luokseni, nain lapsuudesta laivat.
Kun lumivalkolaivat uivat sielta lailla pilvien.
Kun lumivalkolaivat uivat sielta lailla pilvien.
Jalleen, kastan hien, ruskotuksen naan ja neidot vilkuttavat kaukaa.
Jalleen, kangastukset saarten mua lupauksin luokseen houkuttaa.
Silloin, laivat minut jattavat, ne vaeltava tuuli kauas kantaa,
Taakse usvaverhojen, taakse maitten merien, taakse vuorten, maitten merien.
Kerro mista laivat myotatuulen purjeisiinsa saivat.
Mulle tuovatko ne viestin viela jostain kaukaisen.
Kerro uivatko mun luokseni, nain lapsuudesta laivat.
Kun lumivalkolaivat uivat sielta lailla pilvien.
Lumivalkolaivat uivat sielta lailla pilvien.
Kerro uivatko mun luokseni nain lapsuudesta nain laivat.
Lumivalkolaivat uivat sielta lailla pilvien.
