Kun kello viisi on, hän avaa vaatekomeron
hetken harjaa vielä hiuksiaan, viimein ryhtyy pakkaamaan
Henkareita yksi kerrallaan hän nostaa oven pieleen roikkumaan
löytää vatteen sopivan, kunnes huomaa paikoillaan vain seisovan
Karmiininpunaisen, angoravillaisen
paidan sai hän jälkeen riidan ensimmäisen
ja lyhythelmaisen, skottiruutuisen
hameen lahjaks sai hän vuoksi viimeöisen
Vaan tyhjä laukku on, kun sulkee hän komeron
ei mahdu mukaan ainutkaan, jää muistot kaappiin kuolemaan
Kaksirivinen, ankkurinappinen
on ainoa takki matkalaisen
nelirivinen, lyhytsanainen
on viesti, joka jää oveen eteisen
