Iso H
Uuteen duuniin tuhatta ja sataa kaahaa, sataa naamaan,
se ilmesty ku tyhjst, tsygl mersuu pin tb lataa vaan.
Polvi hajalla, tuulilasist lvitte p,
umpisolmus meitsin tsyg, voin vaan, itteeni syytt.
Vaati kestvyytt, asiat itelle selvitt,
niin paljon kesken, niin paljon mit pit viel yritt.
Mut turha kuolemaa on sen enemp kelaa,
tajusin vast jlkeenpin et oisin voinu vaik delaa,
Nyt mulle riitt et m saan sen mit m tartten,
en el mun elm sit mahdollist seuraavaa varten.
Mit tulee eteen, lpi mink vaa esteen,
ja vaikka tuntus ylivoimaselta, en lopeta kesken.
Ei oo kevyemp kvell muiden kengis,
eik, kukaan meist tuu selvii tst, elmst hengis.
Loppuelmn eka on mun jokainen aamuni,
en pelk kuolla, mut pelkn kuolla yksin niinku mun naapuri.
Elastinen
Kun meitsi lhtee, haudatkaa mut mun perheen sekaan,
oon valmis lhtee ekan yls bondaa jessen kaa.
Vast kakskyt, mut voin jo sanoo et oon elny,
oon joskus pelnnyt, mutten en nyt.
Hernnyt el tysil, mut en aio delaa turhaa,
luovuttajat haaskaa elmns tai sortuu itsemurhaan.
Monta nistii jo haudas, jotka ittens ristiinnaulas,
aion saletisti m kauas, ja kannan ristii kaulas.
Ei voi kunnol varautuu, henkisesti valmistautuu,
en aio lhtee suosiolla tai antautuu.
Jokainen pelaa korteil jotka jaettiin,
maalaa elmn kanvakselle vreil jotka sattu palettiin.
Kuolema on saletti, kukaan ei pse karkuun,
mut kun mut pannaan arkkuun, en haluu et jengi parkuu.
Bailut plle kirkkoon, skobet ja himo biittii,
ei huolta huomisesta kuhan vaan tnn on siistii.
Tasapaino
Joskus kun katoin yl ulos, meitsi ei nhny ku thdet,
mut nykyn toivon et katon sinne jonku thden.
Kyseenalaistin Isn ku pakotti isn lhtee,
suutuin ku en saanu el mun isn nhden.
Eh
