Etäällä pohjan mailla
hylätty järvi on,
sen saaret nimeä vailla
ja ranta alaston.
Hein' ajalla sen sulaa jää,
kun kesä Lappiin kiirehtää,
mutt' syyskuun yö sen aallot
taas jälleen jäädyttää.
Kuvastuu vuoret illoin
sen kalvoon sinervään,
ja lappalainen silloin
käy kalaa pyytämään.
Siel' uipi sorsa suruton
ja peuralauma rannall' on.
Ja taajat sääskiparvet
pimentää auringon.
Kun kerran tietää tahtoi
nyt lappalaiset nuo,
kuin syvä olla mahtoi
Inarin järvi tuo;
köys' katkes, laulu kuultihin:
"Niin syvä on, kuin pitkäkin."
Sen syvyyttä ei liene
mitattu sittemmin.
Oi, järvi Pohjolassa,
sa köyhä-maineinen,
ei toista maailmassa
sun laistas, poloinen;
siell' lymyss' olet vuoriston,
hylätty, halpa, arvoton.
Niin lyhyet on kesäs
ja talves pitkät on.
Don jávri guhkkin davvin
leat hilgojuvvon nu.
Leat báljes geadggit gáttiin,
eai namat sulluin du.
Ja jienat suddet, jávrris duos
go láddjen álga dalle vuos,
ja cakcamánu idja
du báruid galbmot fas.
