san. kalle ahola
säv. kie von hertzen & ahola
olitte kummatkin seitsemäntoista
kun löysitte sen suuren kultaisen avaimen
tuntuu kuin siitä ikuisuus olisi
vaikka vain viisi vuotta kulunut on
harmaahiuksinen portinvartija hymyili teille ja kumarsi syvään
hopeisen portin takana odotti kaupunki jolla on jumalan kasvot
jokaisen sekunnin mukana muuttuvat muistot
menneet puheet ja asiat
pienestä pussista kauneutta pulittaa saa säkillisen rumuutta
ootteko nähneet jo tarpeeksi uskoaksenne todeksi kaupungin
jonne sovitte palaavanne vanhoina ja viisaina
kunhan kuluu viisi vuotta palaatte takaisin kaupunkiin
jolla on jumalan kasvot
ei tarvita rahaa, ei loitsujakaan, se kultainen avain on aika
ei tarvita karttaa, ei kompassia, hopeinen portti on mukananne
ja se harmaahiuksinen portinvartija lahjottavissa on avaimella
jos vain löydätte sen näiden vuosien jälkeen
näiden vuosien, jotka hioivat särmät, repivät siivet
näiden vuosien jotka kovalla kädellä
kouluttivat itsepäisiä oppilaitaan
kunhan kuluu viisi vuotta palaatte takaisin kaupunkiin
jolla on jumalan kasvot
ootteko nähneet liikaa uskoaksenne todeksi kaupungin
jonne sovitte palaavanne vanhoina ja viisaina kymmenen vuoden kuluttua
ei tarvita karttaa, ei kompassia...
